Valveutunut äänestää
nukkuvia
Suomessa
tuskin on montaakaan ilmiötä, jotka olisivat
yhtä pahasti ajastaan jäljessä ja joihin
suhtauduttaisiin yhtä kritiikittömästi
ja kyseenalaistamatta, kuin puoluepolitiikka. Kun järjestelmä
noudattaa lakia ja toimii näennäisesti, sen
korjaamista ei edes suunnitella. Ei sittenkään,
vaikka systeemin alkuperäinen idea on kateissa
ja valtaa käyttävät puolueiden nimissä
markkinavoimat.
Suomen suurimmat
poliittiset puolueet ovat perimmältään
etujärjestöjä. Ammatin tai kielen mukaisesti
itsensä identifioineet ryhmät tarvitsivat
äänitorvensa. Nykyisiin äänestäjiin
ei vedota enää lupaamalla parannuksia maajussien
tai duunareiden oloihin, mutta puolueista on kuitenkin
säilytetty kuoret, joiden avulla tavan mukaisesti
äänestävät pysyvät ruodussa.
Nyt päättäjien
toivotaan nyt olevan kaikkien asialla olevia, empaattisia,
tehokkaita ja tasa-arvoisia. Koska tällaisiksi
on perinteisten ryhmittymien vaikea erottautua, on apuun
huudettu imagonmuokkaajat ja mainostajat, jotka rakentavat
puolueita valovoimaisten persoonien varaan.
Kuka tahansa
täysi-ikäinen suomalainen tietää,
että pääministeri Matti Vanhanen on älykäs
ja harkitseva poliitikko. Minäkin tiedän tämän,
onhan media kertonut asian minullekin. Mutta kuinka
moni, käsi sydämellä, osaa luetella vaikkapa
kolme asiaa, joita Vanhanen kannattaa tai ajaa aktiivisesti
hallituksessa eteenpäin? Minä en, vaikka luulen
seuraavani politiikkaa edes jotenkin. Äänestääkö
Vanhasen kannattaja, tai hänen mukaansa koko keskustapuolueen
hahmottava kansalainen, siis poliittista toimijaa vai
mainoskuvaa?
Julkkisehdokkaiden
parjaaminen on osoitus poliittisesta valveutuneisuudesta.
Mutta äänestetäänkö hiihtämällä
tai kiviä heittelemällä maineensa luonutta
vaikuttajaa lopulta sen huonommilla perusteilla kuin
ammattipoliitikkojakaan? Esimerkiksi Markku Uusipaavalniemi
on varmasti älykäs ja harkitseva mies. Hänen
poliittisesta päätöksenteostaankin tiedän
yhtä paljon kuin pääministeristä.
Syksyllä
pidetään kunnallisvaalit. Jälleen saamme
tietää, että vain äänestämällä
voi vaikuttaa ja että äänestämättä
jättäminen merkitsee valitusoikeudesta luopumista.
Äänen antaminen puolueille on samalla kuitenkin
ääni järjestelmälle, jonka pyrkimys
on siirtää äänestäjien huomio
pois päätöksenteosta, onttoihin mainoskuviin.
Siinä joukossa en halua seisoa, vaikka se valittamaan
oikeuttaisikin.
TheKnife
Keskustelua jutustani täällä.
Vanhat teksini ovat arkistossa.
