Tarja Halosen suosio ennätyslukemissa
Kun Tarja Halosen presidenttikausi kolme
vuotta sitten alkoi, epäili moni hänen kykyjään
nousta vahvaksi kansanjohtajaksi. Halonen voitti niukasti
vastaehdokkaansa, keskustapuolueen Esko Ahon. Maa oli
äänestyksen tiimoilta jakautunut vahvasti
kahtia: ehdokkaiden suosiota eri kunnissa osoittava
kartta oli kauttaaltaan keskustalaisen vihreä.
Halonen nipisti ratkaisevat äänet suurimmista
kaupungeista sekä ensimmäisen naispresidentin
perään haikailleilta tahoilta. Presidentin
valtaoikeuksia oli kavennettu jo edellisellä presidenttikaudella,
ja Martti Ahtisaaren aikana valtion päämiehen
arvostus oli pudonnut ennätyksellisen alas. Myös
Halosen persoona jakoi mielipiteitä. Naispresidentti,
joka ei ollut naimisissa, oli toiminut SETA:n puheenjohtajana
eikä kuulunut edes kirkkoon, oli liikaa monille.
Hänet tunnettiin lisäksi voimakastahtoisena
ja määrätietoisena poliitikkona, mikä
ymmärrettävästi herätti myös
vastareaktioita
Halosen kausi on nyt puolivälissä,
ja tilanne on muuttunut täysin. Kun Halosen kannatus
viime vaalien jälkeen oli hieman reilut 50 prosenttia,
nyt hänen kauttaan pitää onnistuneena
melkein 90 prosenttia suomalaisista. Luku on käsittämättömän
suuri monipuoluejärjestelmään tottuneessa
maassa, jossa presidenttiin ei kohdistu ulkopuolisia
paineita, kuten Suomessa oli tilanne vielä Neuvostoliiton
aikaan.
Presidentin suosio on noussut tasaisesti
koko hänen kautensa ajan. Edes kiistanalaisemmat
kysymykset, kuten Esko Ahon syrjäyttäminen
Suomen Pankin virasta, eivät ole vaikuttaneet hänen
kannatuslukemiinsa merkittävästi. Toisin oli
esimerkiksi Ahtisaarella, jonka kannatusluvut notkahtelivat
ajoittain alle 50 prosentin.
Halosen kauteen ei mahdu yhtään
suurempaa skandaalia, mutta se ei yksin selitä
hänen valtavaa kannatustaan, vaan syitä on
haettava muualta. Yksinkertaisin, mutta samalla ehkä
luontevin selitys liittyy Halosen julkisuuskuvaan. Kansan
silmissä hän on kuin kuka tahansa muori, joka
käy ruokakaupassa ja vatsatanssissa. Hän on
enemmän tavallinen kansalainen kuin esimerkiksi
virkamiesmäisesti ylempänä istuva ja
siten luotaantyöntävä Paavo Lipponen.
Toisaalta Haloselta löytyy myös tarvittaessa
poliittista kovuutta. Pelot ”Lipposen sätkynukesta”
presidenttinä eivät ole toteutuneet. Halonen
on pitänyt langat tarvittaessa tiukasti käsissään.
Pitkän linjan poliittinen kokemus antaa hänen
sanoilleen täysin toisenlaista painoarvoa kuin
esimerkiksi ulkomailta valtion johtoon tulleelle Ahtisaarelle.
Kuten luvuista nähdään,
kansa rakastaa Halosta. Ilmiö on toistaiseksi pelkästään
positiivinen, mutta liian pitkälle menevänä
se saattaa antaa aihetta huolestumiseen. Presidentti
ei kannatuksestaan huolimatta saisi nousta kritiikin
yläpuolelle. Mikäli Halosen kannatus pysyy
nykyisenlaisena, on vaara, ettei kukaan uskalla asettua
hänen eteensä poikkiteloin kasvojensa menettämisen
pelossa. Samaa ilmiötä kuin mitä nähtiin
Kekkosen Suomen viimeisinä vuosina ei politiikkaan
enää kaivata.
Presidentinvaalit ovat vaarassa lässähtää
jo nyt. Jopa pääpuolue keskustaa on jo vakavasti
houkuteltu yhteisen punamultaehdokkaan taakse. tämän
hetken tilanteen valossa on hyvin mahdollista, että
kukaan vakavasti otettava ehdokas ei halua kärsiä
murskatappiota Haloselle vaalien ensimmäisellä
kierroksella. Puolueiden yksi tärkeimmistä
tehtävistä on joka tapauksessa tarjota äänestäjille
vaihtoehtoja.
Halosen lähellä olevat tahot
kertovat, että Halosen julkisuuskuvaa ei ole mitenkään
tietoisesti rakennettu. Presidentin luontevaa käyttäytymistä
katsellessa tämä on myös helppo uskoa.
Ruotsalaisten muumimammaksi ristimä Halonen on
vain kerta kaikkiaan kaikkia piirejä miellyttävä
hahmo, niin oudolta kuin se tuntuukin. SDP on saanut
hänestä johtotähden politiikalleen ja
seuraavaksi spekuloidaan jo sillä, kuka täyttää
hänen suuret saappaansa, kunhan Halonen poliittisilta
areenoilta vetäytyy.
TheKnife
