Kulttuuriyhdistys Suunnan aktiivit järjestivät nyt toisena vuonna peräjälkeen excun arktisille lumikentille Ouluun. Ei jäänyt tämäkään reissu edellistä huonommaksi, paljon tapahtui ja melkoinen ohjelma oli vieraiden päänmenoksi suunniteltu. Osallistujakaarti oli seuraavanlainen: järjestävän PMS-seuran puolesta Matti, Antti sekä Janne; Helsingistä Tuomas; Jyväskylästä Jukka; Kuopiosta Lauri ja Markus sekä Tampereelta Rixa.

20.2.2004 Tulopäivä – sitä itseään

Ja niin koitti lähtöpäivä. Jokainen seurueen jäsen oli varmasti tykönään ehtinyt valmistelemaan matkaa jo useita viikkoja. Niin kovasti oli odoteltu, mitä oululaiset tällä kertaa keksisivät vieraiden viihdyttämiseksi. Johtuneeko jännityksestä vaiko mistä, mutta ainakin Kuopion seurueelta lähtö ei oikein ottanut onnistuakseen. Allekirjoittanut oli tapansa mukaan myöhässä. Macruksen kärsivällisesti piiskatessa lähtö saatiin aikaiseksi. Oikea ajosuunta ei tahtonut löytyä millään. Varmuuden vuoksi koukkasimme ensiksi etelään ja sitten vielä Männistönkin kautta ennen kuin tie pohjoiseen löytyi. Muut seurueet selvisivät kokeneina matkustajina hieman vähemmin vaikeuksin.

Ouluun saapuminen oli tänäkin vuonna sykähdyttävä kokemus. Ilmojen herra oli päättänyt ravita seutua alijäähtyneellä vedellä ja pystyssä pysyminen ei ottanut onnistuakseen edes alkuillasta. Vähin erin seurueiden pääosat laskivat lastinsa Masan asunnolle DDR-talolle Kaijonharjuun. Pohjia otettiin ja kumipizzalla herkuteltiin. Mukamas tenttien vuoksi vössyköinyt Anttikin piipahti kylässä.

22.00 seurue suoritti moottorimarssin keskustaan hakemaan eksynyttä lammasta – tai rehellisemmin sanoen sutta. Ja mistäpä muualta tämä Suunnan pitkäaikainen alkoholistivastaava olisi löytynyt kuin Harry’s Barista olutta siemailemasta. Lieneekö haistanut jo bussista laatumaltaan. Maljat excun kunniaksi - sekä tietysti Kekkoselle - kohoteltiin ja matkaa jatkettiin kahvila Milouhun.

Runosuoni tirehtööri Romppaisella oli jostain syystä tällä visiitillä tyhjänä ja kiimankutsu jäi kuuluttamatta. Legenda kun kertoo hänen olleen taannoin peräti baarin virallinen pukki riipaisevan kauniiden rakkausrunojensa vuoksi. Joka tapauksessa jotain vähintään yhtä hienoa toimintaa oli järjestetty Trivial Pursuit-kiesien merkeissä. Peli vain valitettavasti jäi kovasti kesken Rixan yleisen sammumistilan ja röhkökunnan pornoiluhimon vuoksi. Sitä parantamaan lähdettiin Oulun viralliselle lihatiskille – Hot Night Bariin.

Jo edellisellä reissulla PMS oli luvannut suuntalaisille naisia joka raajalle. Missä lienee ollut viimeksi vika kun tavoite jäi saavuttamatta. Tällä kertaa puitteissa ei oltu säästelty, joten saaliin piti olla varma. Ja kovasti sitä yritettiinkin, välillä puolet menomestan tanssilattioista oli suuntalaisten miehittämiä. Sen verran villin näköistä oli touhu, että osa paikan naisista ei enää pysynyt edes housuissaan, saati topissaan riekkumista ihmetellessään. Mutta ei, kunnon tulosta ei tullut nytkään. Lieneekö metsästysonnen esteenä sitten ollut se pyy pivossa vai olimmeko vain niin saamarin rumia. Mene ja tiedä.

Poistuminen sujui jouhevasti lukuun ottamatta Rixan hurjaa Kebabin himoa, joka pakotti pitämään häntä selätettynä taksin lattialla.

21.2.2004

Ankea aamu, kuten kuvitella saattaa. Onneksi oli äplärimehut tullut hankittua jo edellisenä iltana hyvissä ajoin. Starttaus päivän rientoihin otettiin paikallisen oppikoulun ruokalasta, jossa herkuteltiin jopa pihviaterialla. Ei ollut PMS säästellyt kesteissä. Anttikin palasi takaisin ruotuun merkillisestä tenttihimostaan vapauduttuaan.

Matka jatkui kohti keskustaa ja Masan pitämää Oulun paikallishistorian esittelyä. Hänen lennokkaita tarinoita kuunnellessa iltapäivä sujuikin rattoisasti. Jotkut yhdistyksemme moraalittomat sortuivat heti perään antautumaan sisäiselle idiootilleen ja syömään McDonald’s-nimisessä ravintelissä. Onneksi pari jäsentä piti selkärankansa suorina ja jättivät palvelut käyttämättä. Samoin kokeiltiin paikallisen Oulun Panimon omia kuohuvia. Verrattomia olivatkin.

Sitten olikin illan pakollisen urheilunumeron vuoro. PMS oli varannut yhdistyksen käyttöön paikallisen palloseuran keilaradan. Ja tiukat pelit siellä syntyikin. Mallasjuoma sai toimia dopingina, vaikkei sen hyöty kaikkia vakuuttanutkaan. Vieraiden ylivoimalle ei PMS mahtanut juuri mitään, vaan jumbosijat jäivät Oululaisten iloksi. Ensimmäisen pelin vei nimiinsä Jukka ja toisen taas Late.

Mutta ei saanut keilailtakaan suuntalaisten levotonta sykettä hellittämään, vaan uusin rientoihin oli suunnattava. Jälleen olivat järjestäjät olleet nohevina kaikenlaisia tiloja varaillessaan. Syrjäinen Ravintola Caio sai toimia puitteina saunaillalle. Tiukasti sitä saunottiinkin! Löylyn puolella kaikuivat muun muassa nuo iki-ihanat muistelot Pohjolan pidoista. Lieneekö Junnu nähnyt enteen excustamme sanoja laatiessaan, mene ja tiedä. Isänmaan kunniaksi kailotettiin myös Finlandia, kuten asiaan kuuluu. Muitakin viisuja veisteltiin, mutta allekirjoittaneelta ne ovat jo tipahtaneet mielestä.

Mutta voi surkeuden surkeutta. Iloisia pirskeitä pidettäessä oli selustan suojaus jäänyt vajaaksi. Taukopaikalle ryhmityttäessä sisään ponnisti ravintelin oma pivotska, jolta suuntalaisten eväskeitokset eivät jääneet huomaamatta. Raivokkaasti hän hyökkäsi pullojen kimppuun ja lateli yhdistyksemme väelle kauheita ehtoja ja solvauksia. Eipä siinä enää mikään auttanut, bileitä päätettiin lähteä jatkamaan paremmin linnoitettuun ympäristöön. Siispä söimme loppuillan kyrsää Masan luona ja romahdimme nukkumaan sammunutta unta.

22.4.2004

Sunnuntain päätimme viettää - kuten pyhäpäivään kuuluu - väistäen alkoholin houkutuksia loppuun saakka. Ja kohtalaisesti siinä jopa onnistuimmekin. Aamu alkoi raikkaasti kahvihetkellä Antin kämpällä. Tietysti myös maksalaatikkoa nautittiin.

Sieltä suunnistimme Masan kämpän kautta merkilliseen riehaan, jossa huhujen mukaan aiottiin valita Suunnan kuningas. Päättömän korpivaelluksen päätteeksi saavuimme pienelle kummulle. Kovasti seurueen parissa hämmästeltiin sieltä alas johtavia latuja, joilta saattoi kuulla katkenneiden luiden kalskeen. Ja samanlaiseen hulluuteen PMS aikoi myös yhdistysväen survaista. Masa kaivoi repustaan esille kaksi liukuria, joilla aloitettiin mäenlasku. Säännöiksi sovittiin, että kunhan kummatkin lähtevät yhtä aikaa niin konstit ovat vapaat, ensiksi maalissa oleva voittaa.

Hurjia laskuja tästä seurasikin. Alkuerät johtivat tulokseen nopeasti ja spedet karsiutuivat joukosta. Monta tiukkaa painiottelua nähtiin ja liukurit saivat kovaa kyytiä muultakin kuin ahterilta. Pronssikamppailuksi muodostui Masa-Macrus; finaalin arvoisen häntäluun omasi kaksikko Rixa-Jukka.

Pronssikamppailu oli inhimillisessä ajassa selvä, Masa piti PMS:n pystyssä. Finaali taas kesti ja kesti. Ei auttanut Rixan nopea lähtö kun Jukan vasen käsi vetäisi niskalenkin jo alussa. Voimako lienee Jukalta ehtynyt vai mikä, mutta hiljalleen Rixan jalkaruuti alkoi purra. Ratkaisukierros oli alusta asti selvä.

Maalissa koko yhdistysväki yhtyi villeihin onnentoivotuksiin ja Rixaa heiteltiin ympäri korpia ja mäkiä. Titteli koki palkintojenjaossa pienen muutoksen. Suunta sai uuden kuningasspeden. Rixa tästä hieman tuhahteli, muttei koirien haukunta nytkään estänyt karavaania kulkemasta.

Illalla oli vuorossa reissun odotettu huipentuma, Gatuteatern Sittiksen performanssi Suunnalle. Näytelmä oli nimeltään vaatimattomasti ”Totuus Raamatusta”. Ja melkoinen paukku olikin tiedossa. Hygieniasyistä ei koko juonta parane tähän laittaa. Yllättävää oli ainakin Jeesuksen hahmon ajankohtaisuus tässä tulkinnassa.

Mutta ei näytelmä jäänyt pelkäksi näytelmäksi vaan yleisökin saatiin mukaan. Jeesus nimittäin tarvitsi seuraajakseen Pietaria ja mikäs olisikaan ollut parempi tapa sen jahtaamiseen kuin Idols-kisa. Monta yllättävää tietoa paljastui myös tässä osassa spektaakkelia, mutteivät liene julkaisukelpoisia nekään. Voittajaksi selvisi lopulta Antero uhrautuvilla hengen miehen otteillaan.

Loppuilta kuluikin sitten rauhallisesti keskustelukumppaneita hiljennellessä ja Emma-gaalaa ihmetellessä. Raskaasta reissustako johtuen vai sitten mistä, mutta nukkumaan käytiin ajoissa.

23.2.2004

Ohjelmassa lukee tällä kohden ”lähdette hyvissä ajoin vittuun täältä”. Näin myös tapahtui.