Tämä on raportti kuvitteellisen Kulttuuriyhdistys Osviitan kokouksesta. Tällä ei ole siis minkäänlaista todellisuuspohjaa eikä kiinnekohtia todelliseen elämään.

Olipa kerran päätetty järjestää Kulttuuriyhdistys Osviitta Ry:n kokous. Osviitta on erinomaisen aktiivisesti korkeakulttuurin toteuttamista edistävä sitoutumaton, kaikille avoin ja kaikki huomioiva järjestö, todellinen yrtti yhdistystemme puutarhassa. Tällainen kokous oli siis alkamaisillaan eräässä Savossa sijaitsevassa suurehkossa kaupungissa.

Paikalla olivat yhdistyksen puheenjohtaja Varjo, varapuheenjohtaja Mukka, johtajan nuorempi veli Varjo jr., Internet-yhteyksistä vastaava Pate, yhdistyksen pohjoista siipeä edustaneet Veijalainen ja Mara, sekä puheenjohtajan kävelykeppi Toru. Koskapa kokous oli laajamittainen ja sisälsi monenlaista keskustelua, en aio ikävystyttää teitä kuvailemalla sitä kokonaisuudessaan. Keskitynkin tässä vain eräisiin kokouksessa virinneisiin sananvaihtoihin, jotta Sinulla, hyvä lukija, olisi tilaisuus ymmärtää tuon järjestön sielunelämää. Tällainen sananvaihto käytiin kokouksen alkupuolella.

PJ. Varjo: Nähdäkseni meidän olisi laadittava jonkinlainen kannanotto Nato-kysymykseen. Kuten kaikki tiedämme, se on varsin voimakkaasti esille noussut teema näin vaalien alla.

Veijalainen: Onko se jotain juotavaa. Konjakkia ehkä? (Tässä on nähdäkseni syytä huomauttaa, että jäsen Veijalainen oli jo nauttinut runsaan määrän erilaisia juomia, joten hän tuskin muistaa kysymystä esittäneensä)

- Mitä??? huusi väliin toisinaan kuulovaikeuksista kärsivä Pate.

Varjo katsoi parhaaksi täsmentää kommenttiaan: Niin, on mielestäni aika laatia jonkinlainen selonteko siitä, mitä yhdistyksemme on mieltä Suomen liittymisestä Pohjois-Atlantin puolustusliitto Natoon.

- Tapetaan jenkit! esitti tällöin Mukka.

- Näin tehdään! kannatti ajatusta Varjo jr.

- Sinällään mainio tuuma, mutta emme voine laittaa sitä raportin alkulauseeksi, rauhoitteli puheenjohtaja Varjo. Aloitetaan mieluummin vaikka näin: Ministeri Max Jakobson selvitti..

Tätä seurasi pitkä ja erittäin kuivakka esitys erään ministerin näkemyksistä. Koska ette, rakkaat lukijani, varmastikaan ole moisesta kiinnostuneet, en sitä tässä ryhdy toistamaan. Kaikki olivat kuitenkin yhtä mieltä ulosannin hyvyydestä. Tai ne, jotka eivät olleet, olivat paraikaa ryyppäämässä tai laattaamassa. Soraääniä ei kuitenkaan kuulunut.

- Mutta eikö meidän olisi hyvä myös kysyä muiden jäsentemme mielipiteitä, niidenkin, jotka eivät ole paikalla? esitti Mara.

- Tarkoitatko Kemppaista ja Mixaa, kysyi Varjo jr.

Kuin yhdestä käskystä, koko huone repesi raivokkaaseen nauruun. Tuota hohotusta jatkui viisi minuuttia ja sen ääni oli sellainen, että kirjaimeni eivät sitä riitä kuvaamaan. Mikä tämän reaktion aiheutti, sitä en, hyvä lukija, osaa selittää. Viimein riemuitseva joukko kuitenkin rauhoittui.

- Vakavasti puhuen, mitä nyt teemme? kysyi sitten Pj. Varjo

- Hyväksytään esitys tietysti, sehän on selvää, puuttui Mukka puheeseen. Kunhan neljä ihmistä kannattaa sitä, se on koko Osviitan yhteinen mielipide. Ei sellaisia kinkkujäseniltä kysellä.

- Teemmekö asiasta pöytäkirjaa?

- Pyh. Ne häviävät kuitenkin.

Veljekset Varjo sekä Mukka itse asettautuivat ehdotusta tukemaan. Pate ei oikein kuullut, mistä asiassa oli kyse, mutta hän päätti nostaa kätensä toisten esimerkin mukaisesti. Näin julkilausumalle saatiin siis koko laajan yhteisön yksimielinen kannatus. Päätettiin vielä, että Pate julkaisisi sen Osviitan Internet-sivuston etusivulla esimerkkinä muille jäsenille yhdistyksen oikeamielisestä demokratiasta.

Näin eteni siis Nato-kysymyksen käsittely. Kuten voitte huomata, asiaan paneuduttiin todellisella huolella ja sen yksityiskohdat käytiin tarkoin läpi. Tätä käsittelyä seurasi pienoinen juomatauko, joka kesti arvioiden siitä hieman vaihdellessa tunnista neljään tuntiin. Kokousasian äärelle palattiin, kun esiin nousi kysymys yhdistyksen rahavaroista. Jälleen puheenjohtaja Varjo avasi keskustelun:

- Viime aikoina on yhdistyksessämme käyty keskustelua myös siitä, miten jatkuvasti kasvaneita rahavarojamme tulisi sijoittaa, jotta niiden hyöty kulttuurin edistämiselle olisi mahdollisimman suuri. Jäsen Pate on ehdottanut osan omaisuudestamme suuntaamista Internet-sivustoon, eikö vain?

Pate ei oikein kuullut kysymystä, mutta nosti varmuuden vuoksi keskisormensa. Varjo jatkoi:

- Voisimme myös keskustella siitä, onko jäsenmaksun suuruus tällaisenaan hyvä, vai olisiko siinä tarkistamisen varaa.

- Sitä on ehdottomasti nostettava. Rahamme ovat loppu tältä vuodelta ja minulla on edelleen jano, huusi tällöin Varjo jr.

- Vittumä ainakaan mitään maksa, ärähti Mukka.

- Jospa keräisimme rahat kokouksen ulkopuolisilta jäseniltä. Nostetaan heidän jäsenmaksunsa nelinkertaiseksi niin saamme lisää rahaa, ehdotti Pate.

- Mutta entäs jos he kieltäytyvät maksamasta? huomasi Mara

- Sitten poistamme heidän äänioikeutensa!

- Mutta eihän heillä ole sellaista nytkään.

- Ei olekaan, mutta eivät ne uunot sitä tajua. Kunhan vain maksavat niin heidän yhdistysvelvoitteensa ovat hoidetut!

Kokouksessa oli paikalla vielä neljä jalkeilla olevaa jäsentä. Koska kaikki kykenivät päästämään jonkinlaista ääntä, heidän katsottiin asettuneen tukemaan ehdotusta. Näin siis päätettiin tulevista jäsenmaksuista, joista Pate antaisi tarkemman tiedonannon Internet-osoitteen pääsivulla. Kunhan heräisi.

Sen pituinen se.