Osviitta boikotoi
 

Tapahtuipa armaassa Kulttuuriyhdistys Osviitassamme, että yhteiskunnallisesti valveutuneet poliittisen valiokunnan kähmyt päättivät rueta kokoamaan boikottirintamaa. Kohteitahan löydettiin helposti heti niinkin paljon, että useimmat jäsenet niitä jo kerkesivät unohtelemaan. Veijalaista lukuunottamatta, joka halusi pitää kiinni omasta masokistisesta masturbaatiotarpeestaan, kaikki yhtyivät innolla yhteisrintamaan. McDonalds, Rumat Akat-elokuva ja miesten ehkäisypillerit saivat kovan tuomion.

Amiksessa opiskeleva rintamamme kokoaja Mukka oli eräänä päivänä tapansa mukaisesti puistokemiaa harjoittamassa, kun hänelle iski valtaisa nälkä. Muut pitkonpyörittäjät olivat luonnollisesti jo sammuneet teini-corolliensa rattiin, joten yksinhän Mukan oli nälkänsä tyydytettävä. Epätoivoisesti hän vaelteli ympäri kaupunkia etsien jotain suuhun pantavaa. Grilliruokaa hän oli ehtinyt nauttia useamman ihmisen elinikäisannoksen edestä, joten siitä hän päätti tällä kertaa kieltäytyä. Mutta kun mikään muukaan ei ollut auki.

Torilla kompuroidessaan Mukkamme huomasi sen kulmalla kummallisen M-kirjaimen. Jo kaukaa hän tajusi sen McDonaldsin mainokseksi, mutta muisti samassa ylpeänä esittämänsä boikotointipäätöksen. Ei, hän ei sortuisi Paten linjoille: pikaisen hedonistisen tyydytyksen vuoksi myymään periaatteensa. Mutta nälkäkin kurnii suolissa...

- No jos nyt vain ihan pikkaisen huijaan. Eihän sillä paljoa edes saastuta, jos yhden hampurilaisen ostan... No no, pakko kai se on!

Ja voi hyvä lukiani, voit kuvitella sitä vimmaa ja himoa, jolla Mukka tarttui kiellettyyn hedelmään. Harvoin hän oli yhtä innokkasti hampurilaista popsinut kuin nyt. Bic Mac solahti kurkusta komeasti ja pian meni toinenkin.

- Ei sillä väliä, vaikka nämä rahat Irakilaisten naisten ja lasten tappamiseen menevätkin. Enhän minä anna kuin vain ihan pikkuisen, Mukka tuumaili.

Tyytyväisenä Mukka sitten kompuroi yksikseen asunnolleen Sibeliuksenkadulle ja rojahti jo miltei krapulaisena nukkumaan syntistä untaan. Mutta hirvittävä teko ei antanut rauhaa ennen kuin vasta aamuyöstä...

 
 

 

© 2003 Kulttuuriyhdistys Suunta ry