Sattuipa niin, että sain käsiini erään Osviittalaisen kirjoittaman raportin, joka ilmeisesti oli vahingossa pudonnut hänen matkastaan. Koska tämä Kemppaisen kirjoittaman, kaiketi päiväkirjan väliin tarkoitettu juttu on aika henkilökohtainen, poden lieviä tunnontuskia sen tänne postittaessani. En tiedä mitään artikkelin todenperäisyydestä, mutta koska Osviitta on täysin kuvitteellinen yhdistys, tuskin mitään tällaistakaan on tapahtunut. Näin ainakin toivon jutun kirjoittajan puolesta.

****

Kuten tiedät, hyvä päiväkirja, minä olen jäänyt yksinäni tänne erääseen Suomen keskikohdan tienoilla sijaitsevaan suurehkoon kaupunkiin. Kun ne toiset Osviittalaiset menivät etelään naisten perässä. Vai oliko se nyt töitten? Se virallinen syy.

Mutta pitkäveteiseksi se on aika kumminkin täällä käynyt. Kun ei täällä ketään tunne. Eikä sinne foorumillekaan kukaan jaksa kirjoittaa. Niin minä ajattelin että turhaan kai minä täällä kämpillä istun. Eikö tuo olisi sama istuskella baarissa? Ja vielä vähän maksaa siitä ilosta?

Ja saattaisihan siitä hauskaakin tulla minä ajattelin. Kyllähän sitä baarissa näkee aina ihmisiä. Ja ehkä sieltä löytäisi sitten mukavaakin seuraa. Vaikka en minä häävin näkönen ole niin olisi minulla kuitenkin imago. Eikös ne naiset tykkää sellaisesta lonely riderista? Taikka jos minä nyt en ihan sellainenkaan olisi. Niin eikös se "nurkassa yksinään tyhmän näköisenä istuva spede"ole myös ihan sympaattinen hahmo?

Ja niin minä sitten menin keskustaan. Ja siellä minä sitten menin baariin, joka tunnetaan tuollaisena niin kuin seuranhakupaikkana, kai tiedät? Taikka miten se nyt nätimmästi sanotaan? Pillubaari?

Ja vähän kallishan tuo lippu oli. Vaan heti ovelta näytti että illastahan voisi tulla viihtyisäkin. Kun ohi kulki muija jolla oli päällään vain roiskeläpän mittainen hame. Bikinien lisäksi. Mutta häntä siinä aikani katseltuani huomasin, että tyttö näytti olevan tuollaista menevämpää sorttia. Ehti kiertää ainakin neljän eri miehen pöydässä lyhyessä ajassa. Oli meinaan baarimikko.

Mutta enhän minä niin vähästä toivoa menettänyt. Jäin siihen katselemaan muunlaista kohdetta. Ja eikä mennyt kauaakaan kun ohi kulki pari hoikanlaista blondia, eikä edes niin kovin rumaa. Vaan nekin vaikuttivat liikkuvan vähän turhan tiiviisti keskenään jotta olisivat muita huomanneet. Niin että sitähän minä heti ensiksi katoin. Että lesbojahan ne selvästi olivatkin.

Kun sellaiset otollisemmat kohteet pysyivät enempi piilossa, niin minä aattelin, että kyllähän sitä baari-iltana juodakin pitää. Eikös ne naisia saavat gentlemannit aina drinkeillään brassaile. Ja niin kuin tiedät, minä en noita alkoholimiehiä ole, niin päätin tilata jotain alkoholitonta mutta silti hienoa. Ja menin tiskille. Ja huusin baarimikolle että &"saisko täältä omppumehua?!"

Eikä ollut tainnut se baarimikko niin hienoa tilausta hetkeen kuullakaan. Kun piti ihan uudestaan kysyä että minkälaista juomaa minä halusin.

Ja kun asia selvisi. Niin baarimikko kipitti johonkin takahuoneen kätköihin. Ja haki sieltä drinkkiini tarvittavia aineita. Ja kun minä en juomista niin tiedä niin en osaa sanoa mistä se lasiini mehua kaatoi. Mutta oudosti se purkki näytti tavalliselta omenagrandilta.

Ja niin sain juoman. Ja etsiskelin kaunista seuraa johon sitä voisi liittyä nauttimaan. Ja kun ei sellaista näkynyt. Niin päätin etsiä epätoivoista.

Ja sellaistahan löytyi. Kulmapöydässä istuskeli tyttö, joka oli varmaan baarin epätoivoisin tapaus. Taikka jos nyt täytyy ihan rehellinen olla, niin se oli vasta kakkonen. Minun jälkeeni.

Mutta hänen viereensähän minä istahdin. Ja aloin siinä juttelemaan mukavia. Eikä se tyttö edes lähtenyt karkuun. Vaan jäi siihen seurakseni puhelemaan. Melkein neljäksi minuutiksi.

Ja sitten sen oli johonkin mentävä. Mutta mukavastihan se meidän kanssakäymisemme sujui, en minä sitä sano. Ja kyllä se vaikutti minusta olevan kiinnostunutkin. Tuntui vielä ehdottavan saatille lähtöäkin. Kun sanoi siinä lopuksi että "minä taidan vaihtaa baaria";

Niin että se saattoi olla jonkinlainen vihjaus. Vaikka toisaalta, jos se olisi minua mukaansa kaivannut niin kaipa se olisi jotenkin muuten sen perustellut. Kuin että "täällä on ihan kuollutta."

Ja niin minä jäin yksinäni omppumehuani litkimään. Vaan eipä siinä mennyt kauaakaan kun jo uudestaan melkein lykästi. Meinaan siihen viereiseen pöytään tuli sellainen huivipäinen tyttönen yksin istuskelemaan. Ja kovasti sekin näytti minulle viestittävän jotakin. Savumerkeillä.

Kun näes tyttö laittoi tupakaksi heti istuttuaan. Ja vaikkei siinä ihan puhe-etäisyydellä oltukaan niin kyllä siinä katseita ja hymyjä vaihdeltiin. Taikka ainakin minä hymyilin maireasti hänen suuntaansa. Tytöstä en osaa ihan varmaksi sanoa hymyilikö se. Kun se istui koko ajan minuun selin.

Mutta eipä se hätä sen näköinen ollut. Johan minulla oli selvä suunnitelma kuinka siirtyä noin niin kuin vaivihkaa hänen pöytäänsä. Ja niin minä menin tiskille. Ja tilasin toisen omppumehun.

Ja tällä kertaa se baarimikko löysi aineet nopeammin. Ja minä maksoin taas reilut kaksi euroa arvokkaasta drinkistäni. Ja otin lasin ja lähdin kohti pöytää. Ja huomasin että huivipäällä oli jo muuta seuraa.

Vaan eipä siinä, sellaistahan se aina baarissa on ettei jokaisen kohteen kanssa voi lykästää. Enkä minä sitä niin pahaksi olisi pannut jos tytön seuraan olisi toinen tyttö tullut. Tai vaikka siihen joku mies olisi istunut niin ymmärtäisihän tuonkin. Mutta kun se oli joku saatanan lökäpöksy.

Niin että taas minä jäin yksikseni omppumehuani hörppimään. Eikä siihen viereen enää ketään tullut. Tanssimaan kyllä kehotettiin kerran, mutta sekin kutsu koski kaikkia. Ja pyytäjäkin oli Maija Vilkkumaa.

Jonka levyä soitettiin tanssilattialla. Ja kyllähän minä senkin tilannetta tarkastelin, mutta ei se niin lupaavalta näyttänyt. Liian vähän naisia jotta sekaan olisi voinut huomaamatta livahtaa ja liian vähän savua että mitään olisi aikaan saanut. Että ei siinä seurassa olisi keneltäkään mitään saanut. Paitsi turpaansa.

Ja niin minä päätin siinä hetken tuumailtuani lähteä kotiin. Seuraa ei nyt mukaan tarttunut, mutta tulihan siinä jo koettua yhtä jos toistakin. Ja melkein sen neljän euron edestä.

Ja niin minä lähdin kotiin päin tallustamaan. Ja ulkona satoi. Hyvä että edes jossakin.

Niin, rakas päiväkirja, sellainen oli baarireissuni. Eihän tuosta niin paljoa käteen jäänyt, se on kai sanottava. Mutta odotas kunhan Osviitan kaverit kysyvät miten baareissa olen viihtynyt. Saavat kuulla kokolailla vauhdikkaammasta illasta. Vaikka se tänä samana päivänä olisikin tapahtunut.

toivoo: Kemppainen