Julkisuudessa
on paljon keskusteltu valtiosihteeri Raimo Sailaksen
suunnittelemista uudistuksista hyvinvointivaltioon.
Jotkut tahot ovat ehtineet ilmaisemaan tukensa uudistuksille,
mutta näemme niissä myös lukuisia ongelmia.
Tarkastelemme muutamia opintotukijärjestelmän
uudistamiseen liittyviä ongelmia.
Opintorahan
poistamista ja opintotuen muuttamista lainaan perustuvaksi
perustellaan valmistumisen kannustamisena. Opiskelijaa
siis ikään kuin rangaistaan kasvavalla velkataakalla
hänen opiskeluajastaan. Epäilemme tämän
johtavan pikemminkin valmistumisaikojen pitenemiseen
lyhenemisen sijaan, sillä se pakottaa velkaa vieroksuvat
opiskelijat työskentelemään opiskelun
ohessa. Kaikilla opiskelijoilla ei myöskään
ole mahdollisuutta saada lainaa maksuhäiriöiden
tms. syiden vuoksi.
Pitkiä
opiskeluaikoja vaikeampana ongelmana näemme sen
noin kolme vuotta, joka keskimäärin kuluu
lukion jälkeen ennen kuin opiskelija aloittaa korkeakouluopintonsa.
Tämä aika saattaa kasvaa opintorahan poistamisen
jälkeen edelleen, sillä opiskelijoilla on
tarve työskennellä saadaksen rahaa säästöö
opintojaan varten.Lainaan perustuva järjestelmä
myös asettaa potentiaaliset opiskelijat hyvin eriarvoiseen
asemaan. Toisilla ei ole pelkoa opiskelujen aiheuttamasta
velkataakasta, jos vanhemmat ovat tarpeeksi varakkaita
ja halukkaista maksamaan opinnot. Toisaalta monet lahjakkaat
yksilöt voivat luopua opiskelusta velan pelossa.
Paitsi että näiden yksilöiden lahjat
hukataan, on järjestelmä myös epäoikeudenmukainen
syrjiessään heikoista oloista tulevia opiskelijoita.
Myös
valmistuttuaan opiskelijat ovat eriarvoisessa asemassa.
Palkat eivät aina korreloi suoraan opintojen pituuden
kanssa. Yhtä pitkään opiskelleet humanistisen
ja teknisen alan työntekijät saavat huomattavan
erisuuruista palkkaa, mutta Sailaksen ehdottamassa mallissa
molemmille on kertynyt yhtä suuri velkataakka.
Tällainen vähentää motivaatiota
humanistisen alan koulutukseen, niin tärkeää
kuin tällainen koulutus Suomelle onkin.
Opintolainan
aiheuttaman velkataakan maksu kasautuu helposti siihen
aikaan, kun nuoret ovat muutenkin taloudellisesti hankalassa
asemassa. Valmistuttuaan monet perustavat perheitä,
saavat lapsia, sitoutuvat asuntolainaan ja ovat palkkahierarkiassa
heikoilla. Tällaisessa taloudellisessa tilanteessa
heille ei soisi ylimääräistä velkataakkaa.
Huolestuttavaa
on myös ehdotuksen pukeminen hyvinvointivaltion
pelastamiseksi. Pikemminkin järjestelmä, jossa
tietyssä elämänvaiheessa kansalaisen
oletetaan elävän lainalla kuulostaa rikkomukselta
hyvinvointivaltion ideaa kohtaan, jossa yksilölle
pyritään takaamaan perusturva koko elämänkaaren
ajan.
Suomella
ei ole uraania tai öljyä. Suomessa maatalouden
toimintaedellytykset ovat heikommat, kuin muualla. Koulutus
on Suomelle äärimmäisen tärkeä
resurssi kiihtyvässä ja yhtenevässä
kansainvälisessä kilpailussa. Koulutuksen
korkea taso on turvattava nimenomaan kannustamalla opiskelemaan,
ei siitä rankaisemalla.
Jukka Torikka ja Teemu Tossavainen