Äskettäin suurta huomiota suomalaisessakin lehdistössä on saanut Iranin pyrkimys kehittää ydinohjelmaansa. Iran on yleisesti tunnustanut pyrkivänsä tuottamaan tarvitsemaansa sähköä ydinvoimalaitoksilla, joista ensimmäinen on rakennettu Venäjän avustuksella Bushehriin maan eteläosassa. Vaikka maan johto onkin kiistänyt pyrkimykset oman ydinaseen hankkimiseen, Yhdysvaltojen ja muiden länsimaiden mielestä tähän tavoitteeseen viittaa Iranin pyrkimys rikastaa itse uraania, jota voidaan käyttää ydinaseen valmistuksessa.

Iran on käynyt jatkuvia neuvotteluja Kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n kanssa, ja maata on vaadittu lopettamaan uraanin rikastaminen ja sallimaan YK:n tarkastajille vapaa pääsy maan ydinlaitoksiin. Viimein Iran suostui allekirjoittamaan ydinsulkusopimuksen lisäksi myös lisäpöytäkirjan, joka sallii tiukemmat, ilman ennakkovaroitusta tehdyt tarkastukset. Lisäksi Iranin presidentti Mohammad Khatami on luvannut vastata kaikkiin IAEA:n kysymyksiin maan ydinohjelmasta.

On hyvinkin todennäköistä, että Iranin hallinto - ja varsinkin sen vanhoilliset, islamistiset piirit - salaa elättelee toiveita ydinasevallan statuksesta. Sen naapuri Pakistan on tunnustettu ydinasevalta ja kehittää avoimesti ydinkärjen käyttöön soveltuvia pitkän kantaman ohjuksia, jopa kilvan suuren kiistakumppaninsa Intian kanssa. Syy Iranin ydinasepyrkimyksiin ei ole kuitenkaan Pakistan, jonka kansa kuitenkin koostuu iranilaisten uskonveljistä ja -siskoista. Syy ei myöskään löydy Intiasta tai edes Kiinasta vaan jostain ihan Iranin läheltä, Lähi-idän suurimmasta ydinasevallasta eli Israelista.

Viimeisimpien puolueettomien arvioiden mukaan Israelin ydinasearsenaaliin kuuluu kymmeniä, ellei jopa satoja ydinkärkiä, jotka se pystyy toimittamaan kohteeseensa niin maalta, ilmasta kuin sukellusveneistäkin laukaistavien ohjusten avulla. Maan ydinohjelma on yksi maailman suurimmista ”julkisista salaisuuksista”, ja Israelin tärkeimpänä tukijana koko sen itsenäisyyden ajan toiminut Yhdysvallat on tehnyt suuren työn aseohjelman suojelemiseksi. Israelin aseohjelmat saavat jatkua rauhassa ilman vaaraa kansainvälisten järjestöjen tarkastuksista, ja ydinaseiden lisäksi maalla onkin esimerkiksi mittava varasto erilaisia kemiallisia taistelukaasuja.

Yhdysvallat lähti keväällä kansainvälisen kriisin aiheuttaneeseen Irakin sotaan vastoin kansainvälisen yhteisön tahtoa juuri Irakin joukkotuhoaseiden aiheuttaman uhan takia. Ainakaan toistaiseksi valloitetusta Irakista ei ole löytynyt jälkeäkään näistä aseista, vaikka yhdysvaltalaisilla tutkijoilla on ollut kuukausia aikaa kaivaa niitä esille.

Vaikka Irakin joukkotuhoaseet olisivatkin olleet vain niin Saddam Husseinin kuin George W. Bushinkin käyttämää silmänlumetta, on tosiasia, että varsinkin jatkuviin ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyvien hallitusten käsissä tällaiset aseet voivat aiheuttaa suurta tuhoa niin oman kuin muidenkin maiden kansalaisille.

Siksi onkin ironista, että Yhdysvallat on valmis menemään vaikka kuinka pitkälle suojellakseen Israelin joukkotuhoaseohjelmia, jotka jo sinänsä aiheuttavat valtavan kieroutuman Lähi-idän voimatasapainoon. Iranissa ja muissa alueen maissa ollaan tietoisia Israelin kapasiteetista, ja tilanne on omiaan synnyttämään jatkuvan varusteluinnon niissä maissa, jotka ovat traditionaalisesti pitäneet Israelia vihamielisenä valtiona.

Hedelmällisin ratkaisu aluetta uhkaavaan asevarustelukilpailuun olisi tasapuolinen aseistariisuntaprosessi, jossa pyrittäisiin kansainvälisten järjestöjen tuella vähentämään joukkotuhoaseiden määrää niin, että mahdolliset tulevat konfliktit eivät voisi aiheuttaa suurimittaista tuhoa.

Tämän prosessin voisi aloittaa vain Yhdysvallat, jolla on ainoana suurvallan status ja joka on Israelin lähes kritiikittömänä liittolaisena osallistunut epätasapainon luomiseen. Yhdysvaltojen olisi aika luopua kylmän sodan ajalta periytyvästä politiikasta, jossa sen liittolaisilla on oikeus suorittaa toimenpiteitä, jotka se toisten valtioiden tekeminä tuomitsee suorastaan rikoksiksi ihmisyyttä vastaan.

Yhdysvaltain mustavalkoinen politiikka, jossa maailma koostuu vain liittolaisista ja vihollisista ei voi johtaa rakentavaan kansainväliseen dialogiin, vaan on omiaan lisäämään jännitteitä ja kiristämään kaikenlaista asevarustelua. Kansainvälisen yhteisön olisikin aika vaatia, että maailman ainoa supervalta lopettaisi menneisyydessä elämisen ja näkisi modernin maailman sellaisena kuin se on, mustan ja valkoisen sijasta täynnä harmaan sävyjä.

Kansainvälisiä ongelmia voidaan hoitaa tasapuolisesti vain asiallisen monenkeskisen yhteistyön avulla, ja sopivin taho niin Iranin kuin Israelinkin ydinaseongelmien ratkaisijaksi on maailmanjärjestö YK, jonka työlle kaikkien valtioiden olisi annettava vahva tukensa nyt ja tulevaisuudessa.

Tuomas Värjö