Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä ehdotti joulun alla Norjan yrittäjämallia ratkaisuna terveyskeskusten lääkäripulaan. Kyseessä on erittäin kannatettava ajatus. Varsinkin Maija Raskin muuntokoulutusfiaskon jälkeen on mukava nähdä myös ongelman ytimen ymmärtäviä ehdotuksia.

Perinteisesti lääkärin ammatti on ollut ennen kaikkea potilaan auttamista hänen sairauksiensa keskellä. 1972 annettu kansanterveyslaki toi työnkuvaan mukaan virkamiehen aseman kunnassa. Vaikka lain ansiot ovat kiistattomat muun muassa väestön terveydentilan yleisenä kohoamisena, ovat haitat pysyneet pitkään piilossa.

Virkamiehenä lääkäri nauttii aseman suomaa lain suojaa ja hänellä on velvoitteensa kunnan puolelle. Taloutta taas ohjaavat väkisinkin niukkuuden vaatimukset, jolloin työssä joutuu jatkuviin ristiriitoihin potilaan parhaan ja kunnan rahatilanteen välillä. Hoidettavien vastuuväestöjen koko on paikoin kasvanut sietämättömäksi ja lääkärit tuntevat menettäneensä työnsä hallinnan.

Yksityisen sektorin vakuutuspohjaiset palvelut lääketieteen saralla ovat taas asiakaslähtöisiä. Lääkärillä on ainoastaan velvoitteensa potilasta kohtaan ja hän kykenee hoitamaan tätä parhaan taitonsa mukaan. Toisaalta esimerkiksi USA:ssa tämä on johtanut "ylihoitamiseen", koska maksumiehen mielipiteistä ei ole tarvinnut välittää. Seurauksena on ollut vakuutusten hintojen räjähtäminen käsiin ja terveyspalveluiden keskittyminen harvoille.

Kaupallistumisen myötä lääkärit ovat liukuneet yhä lähemmäs lakimiehiä. Molemmat ammatit ovat menettämässä juurensa rahan turmeluksessa. Yhteisvastuullisuuden idealistinen henki on muuttumassa retoriikaksi. Lääkärikunnan ei ole varaa kävellä tätä tietä, mikäli moraalinen arvostus ja selkäranka halutaan säilyttää.

Ideanahan nyt esitetyssä yrittäjämallissa on, että kunta tarjoaa omalääkärille tilat, välineet sekä potilaat vastuuväestön muodossa. Omalääkärillä on vapaus itse valita vastuuväestön koko ja organisoida terveydenhuolto ammatinharjoittajana. Kunta maksaa palkan hoidettujen potilaiden perusteella.

Yrittäjämalli merkitsee paluuta lääkärin ammatin juurille. Lääkäri voi jälleen pitäytyä yksin potilaansa parhaan ajattelemisessa. Samalla se poistaa nykyisen järjestelmän ongelmat kuten pakkotahtisuuden. Nähtäväksi jää, missä määrin yksityisten lääkäripalvelujen haitat vaivaavat tätä kompromissia. Suunta on joka tapauksessa oikea.

Lauri Pautola