Vaalien alla kysymys valtion hyvinvointipalveluiden rahoituksesta ja tulevaisuudesta on jälleen nousemassa ajankohtaiseksi. Julkisuudessa on esiintynyt mielenkiintoisiakin puheenvuoroja asiaan liittyen. Kuitenkin kaikkein kärjistetyimmät kannanotot hyvinvointivaltion purkamisen puolesta oudoksuttavat.

Terveydenhuolto- ja sosiaaliturvajärjestelmässä ilmenneet epäkohdat ovat tuoneet julki nykyisen kaltaisen rahoitusjärjestelmän riittämättömyyden. Ratkaisuna on ehdotettu liberaalimpaa talouspolitiikkaa ja em. palveluiden yksityistämistä valtiotason ohjauksen vähentämiseksi. Kuitenkin tämä ratkaisu mielestämme pakottaa tinkimään hyvinvointipalveluiden tasaisesta jakautumisesta.

Yhdysvalloissa terveydenhuollon rahoituksesta vastaava vakuutusjärjestelmä syö nykyisellään peräti 14 % (Suomessa 6,6 %) maan BKT:sta. Samoin sosiaaliturva jättää köyhälistön hunningolle, mistä on seurauksena kasvava ongelma rikollisuuden kanssa. Yksityiset tahot eivät siis näytä suoriutuvan tehtävästä ainakaan valtiovaltaa paremmin.

Jotta estettäisiin palveluiden liukuminen yksityisiin käsiin, on julkisen sektorin rahoitusta lisättävä. Esimerkiksi sellainen perustuslaissa määrätty palvelu kuin turvallisuus on taattava kaikille kansalaisille tulotasosta riippumatta.

Heikoimmistakin jäsenistään huolta pitävä hyvinvointivaltio nauttii epäilemättä laajaa kannatusta kansalaisten piirissä. Onkin huolestuttavaa, että Suomea ollaan viemässä pois tältä tieltä ehkä jopa kansalaisten tietämättä. Kehitystä, johon kuuluvat mm. valtion yritysten yksityistäminen, peruspalveluiden karsiminen ja veroalennusten huono kohdentaminen perustellaan abstrakteilla markkinavoimilla, jotka sanelevat Suomen poliittisen päätännän.

Terveydenhuollon- ja poliisilaitoksen nykyinen kriisi on parannettavissa yksinkertaisesti rahoitusta lisäämällä. Sairaanhoidon puolella nykyinen rahoitusvaje tullaan joka tapauksessa kattamaan yksityisillä palveluilla, jotka eivät ole ainakaan halvempia valtiolle. Rahoituksen nostaminen 8 % BKT:sta riittänee takaamaan hoidon tulevaisuudessakin kaikille kansalaisille.

On väitetty, ettei nykyistä palveluiden tasoa voida pitää yllä ilman valtionvelan kasvattamista. Samalla on kuitenkin kieltäydytty vihreiden sinänsä mainioista ympäristö- ja resurssiveroehdotuksista. Tuloveron yksityiskulutukselle tuhoisia puolia niillä ei ole ja samalla selvästi tuomittavasta saastutuksesta saadaan puhdistusten maksajalle tuloja. Samoin sosiaaliturvan yksinkertaistaminen negatiivisella tuloverolla toisi säästöjä ylimääräisen byrokratian karsiutuessa.

Seuratessa poliitikoiden väittelyä valtion rahankäytöstä syntyy helposti kuva, että rahaa on nykyisin käytettävissä merkittävästi vähemmän, kuin aikaisemmin. Eihän raha itsessään ole minnekään kadonnut, se vain on siirtynyt uusille isännille. Lienee tarkoituksenmukaista kerätä raha välttämättömiin menoihin sieltä, missä sitä on. Kasvavien tuloerojen Suomessa kustannusten siirtäminen parhaiten toimeentuleville verotuksen progressoinnin kautta on järkevä ja oikeudenmukainen tapa säilyttää valtio vakavaraisena.

Nykyinen hiljaisuus kansalaisten taholta ei ole ainakaan omiaan hillitsemään rahavallan markkinoimaa pahoinvointivaltiokehitystä. Vaaditaan aktiivista kansalaiskeskustelua, jotta suomalaisten syvimmät arvot tulevat poliittiseen tietoisuuteen.

Lauri Pautola ja Jukka Torikka